IMPEL-verkoston historia ulottuu 1990-luvun alkupuolelle. EU:n puheenjohtajavaltio Alankomaat tilasi vuonna 1991 tutkimuksen EU:n ympäristövirastoista, ja taustalla oli huoli siitä, että ympäristölainsäädännön kasvu ei vastannut ympäristön laadun parantumista. Yksi tärkeimmistä suosituksista oli, että jäsenvaltioihin olisi luotava ympäristönsuojelun täytäntöönpanoverkosto. Tämän tuloksena perustettiin EY:n ympäristövalvontavirastojen verkosto, jonka ensimmäinen kokous pidettiin Chesterissä Yhdistyneessä kuningaskunnassa Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajakaudella vuonna 1992; tästä juontaa juurensa Chesterin verkosto.
Tällöin luotiin nykyisen IMPEL-verkoston perusrakenne. Täysistuntoja oli määrä pitää puolivuosittain nykyisen puheenjohtajavaltion johdolla. Kansalliset koordinaattorit nimitettiin avustamaan järjestäytymisessä ja toimimaan yhteyspisteenä yksittäisissä jäsenvaltioissa. Perustettiin neljä työryhmää, jotka käsittelivät lupamenettelyjen teknisiä näkökohtia, lupamenettelyjä ja oikeudellisia näkökohtia, vaatimustenmukaisuuden seurantaa ja tarkastusta sekä täytäntöönpanoprosessin hallintaa.
Viidennessä ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa tunnustettiin täytäntöönpano- ja täytäntöönpanoverkoston merkitys, johon myös komissio osallistui. Maalaisjärki voitti, ja erillisen verkoston perustamisen sijaan sovittiin, että Chesterin verkosto voisi helposti ottaa tämän tehtävän hoitaakseen. Komissio osallistui verkostoon yhteispuheenjohtajana vuonna 1994, ja sen vuonna 1996 antamassa tiedonannossa ehdotettiin, että IMPEL-verkostoa käytettäisiin yhteistyöhön ja valmiuksien kehittämiseen ja erityisesti tarkastusten vähimmäisvaatimusten määrittelyyn. Lisätukea saatiin ympäristöneuvoston kesäkuussa 1997 antamasta päätöslauselmasta, jossa ehdotettiin, että IMPELiä voitaisiin kehittää edelleen muun muassa pyytämällä sitä harkitsemaan, pitäisikö sen laajentaa toimeksiantonsa soveltamisalaa ja nykyisen työnsä painopistettä.
Joulukuussa 1997 pidetyssä täysistunnossaan IMPEL hyväksyi ympäristöneuvoston päätöslauselmassa ehdotetun uuden rakenteen ja laajemman toiminta-alan. Neljä työryhmää ja jätteiden maan rajan ylittäviä siirtoja käsittelevä alaryhmä korvattiin tehtäväkeskeisillä hankeryhmillä, jotka vastaavat pitkälti IMPELin nykyistä toimintatapaa. Hankeryhmien työn tilaajana ja valvojana oli kaksi pysyvää komiteaa, ja ne lakkautettiin tehtäviensä päätyttyä. Komissio suostui jakamaan työohjelman kustannukset ja isännöimään IMPELin sihteeristöä.
Vakituiset komiteat hoitivat hyödyllisen tehtävän, mutta IMPELin byrokratian minimoimiseksi sovittiin, että pysyvät komiteat lakkautetaan: näin tapahtui vuonna 1999. Täysistuntojen tehtävänä oli näin ollen käsitellä hankkeiden loppuraportteja ja hankkeiden edistymistä sekä ideoida uusia hankkeita. Tämä osoittautui lopulta liian raskaaksi täysistunnolle, ja tämä työ siirrettiin vähitellen klustereille, joita on nyt kolme – lupamenettelyjen, tarkastusten ja täytäntöönpanon valvonnan parantaminen, jätteiden rajat ylittävät siirrot ja sääntelyn parantaminen (käytännöllisyys ja täytäntöönpanokelpoisuus).
Klustereiden rooli on kehittynyt ajan myötä, mikä on vähentänyt tarvetta käydä yksityiskohtaista keskustelua täysistunnoissa. Niillä on rooli hankkeiden laadullisessa tarkastelussa ja raporttien yksityiskohtaisessa tarkastelussa. Sääntelyn parantamista käsittelevä klusteri on muodostettu viimeisimpänä. Se perustettiin Amsterdamin täysistunnossa vuonna 2004 sen jälkeen, kun oli järjestetty työpaja, jossa käsiteltiin lainsäädännön parantamista koskevan IMPEL-raportin päätelmiä.
IMPEL kehittyy edelleen siirtyessään kohti seuraavaa vaihetta. Sihteeristö toimii edelleen komission isännöimänä, mutta se lakkaa joulukuussa 2008. Sihteeristön on joka tapauksessa muutettava pois komissiosta tuohon päivämäärään mennessä, koska siihen mennessä IMPELin olisi pitänyt saada oikeudellinen asema yhdistyksenä Belgian lain mukaan yhdistyksenä. Näin IMPELillä olisi paremmat mahdollisuudet hakea rahoitusta LIFE+-asetuksesta ja muista lähteistä.