Sivutuotekirja sivutuotteista

Tämässä tiedotusasiakirjassa esitetään yhteenveto ja analyysi IMPELin jätehuolto- ja kiertotalousryhmän raportissa esitetyistä keskeisistä teemoista, tärkeistä ajatuksista ja tosiasioista, jotka koskevat REACH-asetuksen ja kiertotalouden periaatteiden risteytymistä.

Yhteenveto:

IMPELin jätehuolto- ja kiertotalousryhmän raportissa tarkastellaan kemikaaleja koskevan EU'n REACH-asetuksen ja kiertotalouden periaatteiden välistä monimutkaista suhdetta keskittyen erityisesti jätteisiin perustuviin materiaaleihin, kuten sivutuotteisiin ja materiaaleihin, jotka ovat saavuttaneet End-of-Waste-statuksen. Keskeinen teema on se, että vaikka jätteeksi katsotut materiaalit ovat yleensä REACH-asetuksen soveltamisalan ulkopuolella, kun ne kuitenkin muuttuvat sivutuotteiksi tai loppujäteaineiksi, ne tulevat REACH-asetuksen ja muun asiaankuuluvan kemikaali- ja tuotelainsäädännön piiriin. Raportissa käsitellään yksityiskohtaisesti REACH-asetuksen perusvaatimuksia (rekisteröinti, lupamenettelyt ja rajoitukset), niiden soveltamista näihin jätteisiin perustuviin materiaaleihin sekä asiaankuuluvia poikkeuksia (sivutuote, hyödyntäminen, SR&D ja PPORD). Siinä käsitellään lyhyesti myös muuta asiaan liittyvää kemikaalilainsäädäntöä (CLP, POP-yhdisteet, RoHS) ja korostetaan täytäntöönpanon valvonnan ratkaisevaa merkitystä ja tietojen saatavuutta SCIP:n kaltaisten tietokantojen kautta. Raportissa korostetaan yritysten vastuuta arvioida ja varmistaa sekä jäte- että kemikaalilainsäädännön noudattaminen.

Keskeiset teemat ja tärkeät ajatukset:

1. Jätelainsäädännön (WFD) ja kemikaalilainsäädännön (REACH) välinen rajapinta:

• Materiaalit, joita EU:n jätepuitedirektiivin (WFD) mukaan pidetään "jätteenä", kuuluvat yleensä ei REACHin soveltamisalaan.
• WFD:ssä todetaan nimenomaisesti, että "luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, joka a) käyttää ensimmäistä kertaa materiaalia, joka on lakannut olemasta jätettä ja jota ei ole saatettu markkinoille, tai b) saattaa materiaalin markkinoille ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun se on lakannut olemasta jätettä, on varmistettava, että materiaali täyttää sovellettavan kemikaali- ja tuotesidonnaisen lainsäädännön mukaiset asiaankuuluvat vaatimukset." (vesipolitiikan puitedirektiivin 6 artiklan 5 kohta, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä (EU) 2018/851).
• Prosessit, joilla arvioidaan sivutuotteen/jätteen loppuasemaa vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisesti ja täytetään REACH-velvoitteet, kulkevat rinnakkain. Talteenottotoimijat ovat mahdollisia REACH-asetuksen mukaisia rekisteröijiä.

2. REACH-perusvelvoitteiden soveltuvuus jätepohjaisiin materiaaleihin:

• Rekisteröinti: Sivutuotteet ja loppujätemateriaalit voidaan määritellä REACH-asetuksen mukaisiksi aineiksi, seoksiksi tai esineiksi. Valmistajina (hyödyntämistoimia pidetään valmistusprosesseina) toimijat, jotka saattavat näitä materiaaleja markkinoille vähintään 1 tonnin määrän vuodessa, joutuvat rekisteröimään aineet ECHA:ssa, ellei poikkeusta sovelleta.
• Luvanvaraisuus: Jätepohjaiset materiaalit voivat sisältää liitteessä XIV lueteltuja erityistä huolta aiheuttavia aineita, jotka edellyttävät lupaa tiettyihin käyttötarkoituksiin.
• Rajoitukset: REACH-asetuksen liitteessä XVII luetellaan tiettyjen aineiden valmistusta, markkinoille saattamista tai käyttöä koskevat rajoitukset. Näitä rajoituksia voidaan soveltaa talteenotetuissa materiaaleissa oleviin aineisiin, vaikka joissakin tapauksissa jätteisiin perustuville materiaaleille voi olla erilaisia rajoituksia (esim. kadmium kierrätysmuovissa).

3. Kiertotalouden kannalta merkitykselliset REACH-poikkeukset:

• Sivutuotevapautus (2 artiklan 7 kohdan b alakohta ja liite V): Sivutuotteet on vapautettu rekisteröinnistä ulkopuolella, jos niitä ei tuoda maahan tai saateta markkinoille itse. Tämä vapautus rajoittuu yleensä sivutuotteisiin, joita käytetään sisäisesti tai jotka toimitetaan toiseen tuotantoprosessiin ilman, että niitä markkinoidaan.
• Hyödyntämistä koskeva poikkeus (2 artiklan 7 kohdan d alakohta): EU:ssa/ETA:ssa hyödynnetyt aineet vapautetaan rekisteröinnistä, jos:
• Hyödynnetty aine on sama kuin aine, joka on jo rekisteröity.
• Hyödyntämistoiminnan harjoittajan saatavilla on 31 tai 32 artiklassa vaaditut tiedot (esim. käyttöturvallisuustiedotteet, altistumisskenaariot) rekisteröidystä aineesta.
• Hyödyntämistoiminnan harjoittaja vastaa "samankaltaisuuden" arvioinnista, ja se perustuu tärkeimpien ainesosien identiteettiin.
• Tämä poikkeus ei ole sidottu rekisteröidyn aineen määrään tai alkuperäisiin käyttötarkoituksiin, mutta hyödyntämisoperaattoreiden on annettava tietoja turvallisesta käytöstä.
• SR&D-vapautus (3 artiklan 23 kohta): Tieteelliseen tutkimukseen ja kehitykseen valmistettavat aineet, joita valmistetaan alle 1 tonni vuodessa, on vapautettu rekisteröinnistä, luvista ja rajoituksista.
• PPORD-vapautus (9 artikla): Aineet, joita valmistetaan tai tuodaan maahan tuote- ja prosessisuuntautuneeseen tutkimukseen ja kehittämiseen >1 tonni/vuosi, vapautetaan rekisteröinnistä 5 vuodeksi ECHA:lle tehtävällä ilmoituksella. Tämä vapautus ei ei automaattisesti vapauta lupa- tai rajoitusjärjestelmistä.

4. Aineen tunnistamisen merkitys:

• Sivutuotteissa ja loppujätemateriaaleissa esiintyvien aineiden tarkka tunnistaminen on ratkaisevan tärkeää REACH-asetuksen ja muun kemikaalilainsäädännön sovellettavuuden määrittämiseksi.
• Aineet voivat olla tarkasti määriteltyjä tai koostumukseltaan tuntemattomia tai vaihtelevia aineita, monimutkaisia reaktiotuotteita tai biologisia materiaaleja (UVCB). Talteenottotoimet tuottavat usein seoksia ja UVCB-aineita.
• UvCB-aineiden osalta tunnistaminen perustuu kemialliseen koostumukseen, lähtöaineeseen ja käsittelyvaiheisiin.

5. Muu asiaan liittyvä kemikaalilainsäädäntö:

• CLP-asetus (EY) N:o 1272/2008: Koskee sivutuotteita ja loppujätemateriaaleja ja edellyttää vaarallisten kemikaalien luokitusta, merkintöjä ja pakkaamista.
• POP-asetus (EU) 2019/1021: Kielletään tai rajoitetaan POP-yhdisteiden käyttöä kemiallisissa tuotteissa ja esineissä, myös kierrätysmateriaaleissa. Loppujätemateriaalien on täytettävä POP-yhdisteiden pitoisuusrajat tuotteissa (liite I). Liitteen IV raja-arvot ylittävät jätteet edellyttävät erityisiä hävittämis-/hyödyntämismenetelmiä.
• RoHS-direktiivi 2011/65/EU: Rajoittaa vaarallisia aineita sähkö- ja elektroniikkalaitteissa. Tämä vaikuttaa kierrätysmateriaalien käyttöön sähkö- ja elektroniikkalaitteiden tuotannossa ja korostaa tarvetta tuntea jätevirtojen kemikaalipitoisuus.

6. Tiedotus ja täytäntöönpano:

•  SCIP-tietokannassa  (Substances of Concern In articles as such or in complex objects (Products)) edellytetään, että sellaisten esineiden toimittajat, jotka sisältävät SVHC-aineita yli 0,1 painoprosenttia, ilmoittavat asiasta ECHAlle. Tämä tietokanta parantaa tietojen saatavuutta koko elinkaaren ajan, myös jätevaiheessa.
• Valvonta on haastavaa, erityisesti sellaisten jätealan toimijoiden tunnistamisessa, jotka saattavat loppujätemateriaaleja markkinoille. Jäte- ja REACH-tarkastajien välistä yhteistyötä ja kansallisten End-of-Waste-tietokantojen käyttöä suositellaan.
• Tapaustutkimukset (Italia, Alankomaat, Suomi, Viro, Slovenia, Saksa) havainnollistavat REACH-asetuksen ja sen jätepohjaisia materiaaleja koskevien poikkeusten käytännön haasteita ja tulkintoja.

Tärkeitä faktoja ja lainauksia:

• "Materiaaleja, joita pidetään jätteinä EU:n jätepuitedirektiivin (2008/98/EY4, WFD) mukaisesti, ei pidetä REACH-asetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisina aineina, seoksina tai esineinä, eikä niitä pidetä REACH-asetuksen soveltamisalaan kuuluvina." (s. 7)
• "Sivutuotteita ei pidetä jätteenä, jos ne täyttävät vesipolitiikan puitedirektiivissä asetetut kriteerit, ja ne kuuluvat kokonaisuudessaan REACH-asetuksen soveltamisalaan, jos ne saatetaan itse markkinoille." (s. 7)
• "Kaikkia hyödyntämistapoja, myös mekaanista käsittelyä, pidetään REACH-asetuksen mukaisena valmistusprosessina aina, kun ne johtavat yhden tai useamman aineen syntymiseen sellaisenaan tai seoksessa tai esineessä, joka ei enää ole jätettä." (s. 7-8)
(s. 7-8)
• "Ennen kuin materiaali saatetaan markkinoille, on täytettävä REACH-asetuksen perusvaatimukset." (s. 11)
(s. 11)
• "Koska sivutuotteita ja loppujätemateriaaleja ei pidetä jätteenä, ne voidaan määritellä REACH-asetuksen mukaisiksi aineiksi, seoksiksi tai esineiksi. Tämän jälkeen niihin voidaan soveltaa rekisteröintiä, lupia ja rajoituksia koskevia sääntöjä." (s. 11)
(s. 11).
• "Se, että aine on rekisteröity REACH-asetuksen mukaisesti, ei automaattisesti tarkoita, että se ei enää ole jätettä." (s. 12)
(s. 12)
• "Sivutuotteet, paitsi jos niitä tuodaan maahan tai saatetaan itse markkinoille." (Liite V, kohta 5, lainaus s. 26)
• "2 artiklan 7 kohdan d alakohdan (ns. talteenottovapautus) mukaan EU:n ja ETA:n alueella talteenotettujen aineiden rekisteröintiä ei vaadita, jos talteenottoprosessin tuloksena syntyvä aine on sama kuin jo rekisteröity aine ja talteenottoa suorittavan laitoksen käytettävissä on 31 tai 32 artiklassa vaaditut tiedot, jotka koskevat II osaston mukaisesti rekisteröityä ainetta." (s. 27)
(s. 27).
• "Jos samaa ainetta ei jostain syystä ole rekisteröity valmistus- tai tuontivaiheessa, talteenotettu aine on rekisteröitävä." (Lainaus ECHA:n rekisteröintiä koskevista ohjeista, s. 28)
• "'samankaltaisuuden' arviointi on talteenottotoiminnan harjoittajan käsissä, eikä ECHA vahvista tai todentaa samankaltaisuutta." (s. 28)
(Ohjeet s. 28)
• "Kierrätysmateriaaleista valmistettujen uusien tuotteiden, kuten kierrätysmuovien, jotka ovat saavuttaneet loppujäteaseman, on täytettävä POP-asetuksen liitteessä I asetetut POP-aineiden pitoisuuksia koskevat UTC-vaatimukset." (s. 17)
(s. 17)
• "Yritysten, jotka toimittavat esineitä, jotka sisältävät SVHC-aineita pitoisuutena yli 0,1 % (w/w), on toimitettava tiedot ECHA:lle." (s. 24, tiivistelmä vesipolitiikan puitedirektiivin 9 artiklan 1 kohdan i alakohdasta)
.
• "Talteenotettujen polymeerien osalta polymeerin monomeerit ja muut aineet on rekisteröitävä, jotta REACH-asetuksen mukaista poikkeusta voidaan käyttää." (Lainaus ruotsalaisesta KEMI-raportista, s. 33)

Johtopäätös:

Raportissa hahmotellaan tehokkaasti jätepohjaisten materiaalien sääntely-ympäristöä REACHin ja kiertotalouden yhteydessä. Siinä korostetaan, että jätepuitedirektiivin mukaisen sivutuote- tai loppujäteaseman saavuttaminen käynnistää REACHin ja muun kemikaalilainsäädännön soveltamisen. Hyödyntämistoimijoiden ja näitä materiaaleja hyödyntävien yritysten on oltava huolellisia ymmärtäessään ja täyttäessään velvollisuuksiaan, jotka koskevat erityisesti aineiden tunnistamista, rekisteröintiä (tai soveltuvien poikkeusten osoittamista), lupamenettelyjä ja rajoituksia. Raportissa korostetaan, että tarvitaan selkeää ohjeistusta, tiedonvaihtoa ja tehokasta täytäntöönpanoa, jotta voidaan varmistaa sekä ympäristön että ihmisten terveyden suojelu ja samalla edistää siirtymistä kiertotalouteen.