Ohjeet ja työkalut (12)

Kiertotalouteen siirtymisessä ratkaisevaa ovat tuotanto- ja kierrätyslaitosten innovaatiot, joilla pyritään resurssitehokkuuteen, jätteen syntymisen ehkäisemiseen ja tuotantojäämien tai jätteestä talteen otettujen materiaalien käyttöön uusioraaka-aineina. Keskeinen edellytys näiden kiertotalousinnovaatioiden toimivuudelle on politiikan, lainsäädännön ja sääntelyn parempi yhdistäminen kentällä. Nämä ohjeet on laadittu tukemaan sääntelyviranomaisia, poliittisia ja lainsäädännöllisiä päättäjiä sekä yrityksiä tällaisten innovaatioiden mahdollistamisessa ja toteuttamisessa sekä vastaamaan joihinkin yhteisesti jaettuihin haasteisiin.

Raportti sisältää MIW&IMPEL-konferenssin pöytäkirjan, jossa “Guidance for regulators on enabling innovations for the circular economy (prevention and recycling of waste)” esiteltiin.

Kun otetaan huomioon maailmanlaajuiset ongelmalliset jätevirrat, erityisesti elektroniikkaromu, romuajoneuvot ja niiden osat Euroopasta Afrikkaan, jätteensiirtoasiantuntijat ovat nykyään yksimielisiä siitä, että laittomien jätevirtojen lähteisiin ja laitoksiin, joissa jätteet kerätään, varastoidaan ja/tai käsitellään ennen vientiä, on kohdistettava tehokkaampia toimia. Vuoden 2011 alussa käynnistyneen IMPEL-TFS “Waste Sites” -hankkeen tavoitteena on parantaa kyseisten jätevirtojen ja -laitosten tuntemusta, vaihtaa tietoja ja parhaita käytäntöjä sekä laatia ohjeita laitosalueiden tunnistamista, tarkastuksia ja seurantaa varten sääntöjen noudattamisen edistämiseksi.

Tämä jätteiden sijoituspaikkoja koskeva käsikirja perustuu projektiryhmän kokemukseen, olemassa olevien ohjeasiakirjojen analyysiin, IMPELin jäsenmaille lähetettyihin kyselyihin ja Frankfurtissa (Saksa) pidetyn asiantuntijaseminaarin tuloksiin. Siinä esitellään laittoman jätekaupan taloutta ja jätteiden sijoituspaikkojen oikeudellista taustaa ja korostetaan ennakoivien toimenpiteiden, kuten valistuskampanjoiden ja tulliviranomaisten, ammattijärjestöjen ja varustamoiden kanssa tehtävän yhteistyön merkitystä. Tämän jälkeen annetaan ohjeita ongelmallisten jätealueiden tunnistamisesta ja esimerkkejä joissakin EU-maissa käytetyistä onnistuneista menetelmistä, kuten jätevirtamenetelmästä. Käsikirjan keskeinen osa on omistettu laitosalueiden tarkastusten valmisteluun ja toteuttamiseen, ja siinä keskitytään tarkastusmenetelmiin, tarvittaviin tietoihin ja yhteystietoihin, jätteen ja muun kuin jätteen erotteluun sekä turvallisuusnäkökohtiin. Asiakirjan viimeisessä luvussa käsitellään laitospaikkatarkastuksen jälkeen tarvittavia jatkotoimia. Käsikirjan tekstiä täydentävät 11 liitettä, jotka sisältävät päätöspuita, tarkistuslistoja, asiaankuuluvia lomakkeita,
menettelyvaatimuksia koskevia taulukoita ja hyödyllisiä www-linkkejä.

Tässä raportissa tarkastellaan REACH-asetuksen (EU) N:o 1907/2006 soveltamista sivutuotteisiin ja loppujätemateriaaleihin kiertotaloudessa. Kertomuksessa selvitetään REACH-asetuksen ja jätelainsäädännön, erityisesti jätepuitedirektiivin, välistä suhdetta ja annetaan käytännön esimerkkejä ja ohjeita jätteestä peräisin olevien aineiden REACH-velvoitteiden määrittämisestä. Raportissa käsitellään REACH-asetuksen keskeisiä näkökohtia, kuten rekisteröintiä, lupamenettelyjä, rajoituksia ja poikkeuksia, ja siinä on oma osionsa kierrätysmuoveista ja niiden noudattamisen valvonnasta hyödyntämislaitoksissa.

Tämä IMPEL-ohje tarjoaa näkemyksiä jätepuitedirektiivin mukaisesta sivutuotteiden määritelmästä ja soveltamisesta. Sivutuotteet ovat tuotantojäännöksiä, joita ei luokitella jätteeksi, jos ne täyttävät tietyt edellytykset. Raportissa käsitellään sivutuotteen aseman määrittämiseen liittyviä haasteita, käsitellään kansallisia käytäntöjä ja korostetaan teollisen symbioosin ja jätteensiirtoasetuksen merkitystä. Liitteessä on käytännöllinen työkalu, jonka avulla voidaan varmistaa sivutuoteasetusten noudattaminen.

Tämän IMPEL-ohjeen tarkoituksena on auttaa sääntelyviranomaisia sovittamaan teollisuuspäästödirektiivi (IED) kiertotalouden periaatteisiin . Ohjeessa hahmotellaan, mitä kiertotalouden näkökohtia IED-hakemuksen tulisi sisältää, ja ehdotetaan, miten sääntelyviranomaiset voivat asettaa lupaehtoja kiertotalouden edistämiseksi1. Ohjeissa esitellään myös kiertoindeksin ja kiertosuunnitelman käsite, jonka avulla voidaan seurata ja parantaa IED-laitosten kiertotaloudellisuutta.

Tässä raportissa käsitellään sääntelyviranomaisten kohtaamia haasteita, jotka liittyvät jätteenpolttoa koskevien hiljattain annettujen BAT-päätelmien toteuttamiseen IED-lupien yhteydessä.  Käytännön ohjeiden antamiseksi hankkeessa on kehitetty malleja omavalvontasuunnitelmalle, omavalvontaraportille ja tarkistuslistalle tarkastajille. Näillä välineillä pyritään virtaviivaistamaan jätteenpolttolaitoksiin liittyviä valvonta- ja tarkastusprosesseja.

Ohjeissa annetaan yksityiskohtaista tietoa kaatopaikkadirektiivistä ja siihen liittyvistä neuvoston päätöksistä ja esitetään parhaat käytännöt kaatopaikkojen hallinnan eri osa-alueille, kuten jätteen hyväksymiskriteerit, stabiili ei-reaktiivinen jäte, asbestin käsittely, biokaasun valvonta ja pohjaveden suojelu.lisäksi kirjassa käsitellään yksityiskohtaisesti tarkastusten järjestämistä ja valmistelua, mukaan lukien asiakirjatutkimukset ja paikan päällä tehtävät tarkastukset, ja käsitellään keskeisiä tekijöitä, kuten rahoitusvakuuksia, kaatopaikan pitäjän omavalvontaa ja raportointivaatimuksia, jotka kaikki edistävät yhtenäisempää ja tehokkaampaa kaatopaikkoja koskevaa sääntelyä.

Inventaarioanalyysi kaatopaikkojen hallinnasta Euroopassa

Raportissa tarkastellaan kaatopaikkadirektiivin täytäntöönpanon epäjohdonmukaisuuksia. Siinä keskitytään kriittisiin aloihin, kuten jätteiden hyväksymismenettelyihin, näytteenottosuunnitelmiin, esikäsittelyvaatimuksiin ja seurantaprotokolliin, ja tuodaan esiin erilaisia kansallisia lähestymistapoja, jotka voivat johtaa epätasaiseen täytäntöönpanoon ja ympäristönsuojeluun. Raportissa esitetään Euroopan komissiolle ja jäsenvaltioille suosituksia, joiden avulla voidaan korjata havaitut puutteet ja edistää yhtenäisiä kaatopaikkojen hoitokäytäntöjä koko EU:ssa.

Tässä raportissa esitellään IMPELin jäsenten keskuudessa toteutetun kyselyn tulokset, jossa arvioitiin jätteenpolton parhaita käytettävissä olevia tekniikoita (BAT) koskevien päätelmien (BATc) täytäntöönpanoa. Kyselyllä pyrittiin kartoittamaan näiden BAT-päätelmien soveltamisen nykytilanne keräämällä kokemuksia lupien laatijoilta ja tarkastajilta. Kyselyn tuloksia käytetään ensimmäisenä askeleena kehitettäessä käytännön työkaluja, jotka auttavat sääntelyviranomaisia heidän työssään jätteenpolttolaitosten kanssa.

Tässä raportissa keskitytään jätteiden kierrätyslaitosten ympäristötarkastusten suunnitteluun riskiperusteisen lähestymistavan avulla. Siinä mukautetaan IRAM-työkalua riskinarviointiin ja määritellään vakiomuotoiset riskikriteerit tarkastustiheyden määrittämiseksi. Raportissa hahmotellaan ympäristötarkastusten suunnittelusykliä ja käsitellään valvontaelinten strategioita ja tavoitteita, joilla varmistetaan vaatimustenmukaisuus ja edistetään jätteiden hyödyntämistä. 

Raportti sisältää analyysin erilaisista lähestymistavoista ennen kaatopaikalle sijoittamista tapahtuvan käsittelyn tarpeen arvioimiseksi, analyysin jätteiden käsittelyn kriteereistä ja tekniikoista,  jätteiden sekoittamista koskevat lupaohjeet - huomioita yhteisestä menetelmästä ANC:n arvioimiseksi stabiilin, ei-reaktiivisen jätteen käsittelyssä, ehdotuksia asianmukaisesta tarkastuksesta, jolla voidaan arvioida, noudatetaanko sekä tavanomaisen yhdyskuntajätteen että teollisuusjätteen käsittelyä.