Ohjeet ja työkalut (7)

Kiertotalouteen siirtymisessä ratkaisevaa ovat tuotanto- ja kierrätyslaitosten innovaatiot, joilla pyritään resurssitehokkuuteen, jätteen syntymisen ehkäisemiseen ja tuotantojäämien tai jätteestä talteen otettujen materiaalien käyttöön uusioraaka-aineina. Keskeinen edellytys näiden kiertotalousinnovaatioiden toimivuudelle on politiikan, lainsäädännön ja sääntelyn parempi yhdistäminen kentällä. Nämä ohjeet on laadittu tukemaan sääntelyviranomaisia, poliittisia ja lainsäädännöllisiä päättäjiä sekä yrityksiä tällaisten innovaatioiden mahdollistamisessa ja toteuttamisessa sekä vastaamaan joihinkin yhteisesti jaettuihin haasteisiin.

Raportti sisältää MIW&IMPEL-konferenssin pöytäkirjan, jossa “Guidance for regulators on enabling innovations for the circular economy (prevention and recycling of waste)” esiteltiin.

Kun otetaan huomioon maailmanlaajuiset ongelmalliset jätevirrat, erityisesti elektroniikkaromu, romuajoneuvot ja niiden osat Euroopasta Afrikkaan, jätteensiirtoasiantuntijat ovat nykyään yksimielisiä siitä, että laittomien jätevirtojen lähteisiin ja laitoksiin, joissa jätteet kerätään, varastoidaan ja/tai käsitellään ennen vientiä, on kohdistettava tehokkaampia toimia. Vuoden 2011 alussa käynnistyneen IMPEL-TFS “Waste Sites” -hankkeen tavoitteena on parantaa kyseisten jätevirtojen ja -laitosten tuntemusta, vaihtaa tietoja ja parhaita käytäntöjä sekä laatia ohjeita laitosalueiden tunnistamista, tarkastuksia ja seurantaa varten sääntöjen noudattamisen edistämiseksi.

Tämä jätteiden sijoituspaikkoja koskeva käsikirja perustuu projektiryhmän kokemukseen, olemassa olevien ohjeasiakirjojen analyysiin, IMPELin jäsenmaille lähetettyihin kyselyihin ja Frankfurtissa (Saksa) pidetyn asiantuntijaseminaarin tuloksiin. Siinä esitellään laittoman jätekaupan taloutta ja jätteiden sijoituspaikkojen oikeudellista taustaa ja korostetaan ennakoivien toimenpiteiden, kuten valistuskampanjoiden ja tulliviranomaisten, ammattijärjestöjen ja varustamoiden kanssa tehtävän yhteistyön merkitystä. Tämän jälkeen annetaan ohjeita ongelmallisten jätealueiden tunnistamisesta ja esimerkkejä joissakin EU-maissa käytetyistä onnistuneista menetelmistä, kuten jätevirtamenetelmästä. Käsikirjan keskeinen osa on omistettu laitosalueiden tarkastusten valmisteluun ja toteuttamiseen, ja siinä keskitytään tarkastusmenetelmiin, tarvittaviin tietoihin ja yhteystietoihin, jätteen ja muun kuin jätteen erotteluun sekä turvallisuusnäkökohtiin. Asiakirjan viimeisessä luvussa käsitellään laitospaikkatarkastuksen jälkeen tarvittavia jatkotoimia. Käsikirjan tekstiä täydentävät 11 liitettä, jotka sisältävät päätöspuita, tarkistuslistoja, asiaankuuluvia lomakkeita,
menettelyvaatimuksia koskevia taulukoita ja hyödyllisiä www-linkkejä.

Tässä raportissa tarkastellaan REACH-asetuksen (EU) N:o 1907/2006 soveltamista sivutuotteisiin ja loppujätemateriaaleihin kiertotaloudessa. Kertomuksessa selvitetään REACH-asetuksen ja jätelainsäädännön, erityisesti jätepuitedirektiivin, välistä suhdetta ja annetaan käytännön esimerkkejä ja ohjeita jätteestä peräisin olevien aineiden REACH-velvoitteiden määrittämisestä. Raportissa käsitellään REACH-asetuksen keskeisiä näkökohtia, kuten rekisteröintiä, lupamenettelyjä, rajoituksia ja poikkeuksia, ja siinä on oma osionsa kierrätysmuoveista ja niiden noudattamisen valvonnasta hyödyntämislaitoksissa.

Tämä IMPEL-ohje tarjoaa näkemyksiä jätepuitedirektiivin mukaisesta sivutuotteiden määritelmästä ja soveltamisesta. Sivutuotteet ovat tuotantojäännöksiä, joita ei luokitella jätteeksi, jos ne täyttävät tietyt edellytykset. Raportissa käsitellään sivutuotteen aseman määrittämiseen liittyviä haasteita, käsitellään kansallisia käytäntöjä ja korostetaan teollisen symbioosin ja jätteensiirtoasetuksen merkitystä. Liitteessä on käytännöllinen työkalu, jonka avulla voidaan varmistaa sivutuoteasetusten noudattaminen.