Ympäristökonfliktien ratkaiseminen naapuruusvuoropuhelun avulla

Hankkeen kuvaus ja tavoitteet

Hanke koostuu neljästä vaiheesta, jotka toteutettiin vuosina 2005-2010.

Naapuruusvuoropuheluilla ehkäistään, hallitaan ja ratkaistaan konflikteja tehokkaasti ja vaikuttavasti rakentamalla luottamusta, etsimällä ratkaisuja, joista kaikki osapuolet hyötyvät, ja luomalla kestäviä hyviä naapuruussuhteita. Niiden tavoitteena on jakaa tietoa avoimesti, laatia suosituksia yritykselle ja joskus jopa tehdä yhteistyötä ja neuvotella ratkaisusta sopimiseksi.

Kokemus on osoittanut, että tämä systemaattinen viestintämenetelmä johtaa tuloksiin, jotka voivat parantaa ympäristötilannetta ja usein johtaa siihen, että työmaan ympäristösuorituskyky on parempi kuin mitä lainsäädäntö voisi vaatia. Vuoropuhelujen ja niiden tulosten on tietenkin oltava lain mukaisia, ja ne voivat vain täydentää, eivät korvata, viranomaisten ja lainsäädännön tavanomaisia velvollisuuksia.

Vaihe I

Hankkeessa keskityttiin olemassa oleviin kohteisiin, joissa oli naapurivalituksia ja joissa vuoropuheluprosessia käytettiin vapaaehtoisena välineenä konfliktin ratkaisemiseksi. Naapuruston valituksia ja konflikteja esiintyy usein teollisuuslaitosten, jätehuoltolaitosten ja louhosten läheisyydessä, koska niistä aiheutuu päästöjä tai mahdollisia vaaroja, kuten terveysriskejä. Erityisen herkkiä ovat asutuksen läheisyyteen rakennetut tai asuinalueiden ympäröimät kohteet. Ristiriidat voivat liittyä hajuihin, meluun, ilmansaasteisiin, onnettomuuksiin, toimintahäiriöihin tai uusiin lupaehtoihin ja -menettelyihin.

Vaihe II – Työkalupakki

Hankkeessa keskityttiin kehittämään viranomaisille ja yrityksille työkalupakki siitä, miten naapuruusvuoropuhelu voidaan aloittaa. Työkalupakki sisältää yksityiskohtaista tietoa siitä, milloin, miksi ja miten naapuruusvuoropuhelua kannattaa käyttää. Se vastaa keskeisiin kysymyksiin, esimerkiksi soveltamisaloista tai keskeisistä periaatteista, ja tukee lukijaa kuuden askeleen avulla, miten naapuruusvuoropuhelu voidaan käynnistää. Siinä hahmotellaan mahdollisuuksia ja annetaan tukea kaikkien vuoropuhelukumppaneiden vakuuttamiseen – samalla siinä kuitenkin myös selitetään riskejä, rajoja ja vaikeuksien voittamista. Siinä myös kerrotaan, milloin on parempi olla käyttämättä vuoropuhelua ja turvautua perinteisiin välineisiin alueen sääntelemiseksi, esimerkiksi merkittävien terveys- ja ympäristöriskien ehkäisemiseksi.

Vaihe III – Itsearviointi

Vaiheen III päätavoitteena oli laatia viranomaisille ja yrityksille ohjeistus siitä, miten ne voivat arvioida naapuruusvuoropuheluitaan ja arvioida niiden työmäärää.

Vaihe IV – Vaiheittaiset ohjeet

Hankkeen viimeisessä vaiheessa keskityttiin edistämään naapuruusvuoropuhelujen käyttöä ympäristökonfliktien ratkaisuvälineenä kehittämällä “Työkalupakettiin” ja “Itsearviointiohjeisiin” perustuvia tiiviitä vaiheittaisia ohjeita ja testaamalla niitä elävillä tapauksilla.

Hankkeen tärkein tulos on PowerPoint-esitys “Naapuruusvuoropuhelu väline yritysten ja niiden naapureiden välisten konfliktien ehkäisemiseen ja ratkaisemiseen – menettelyt – vaiheet – arviointi”.

Seurantaan liittyvät tiedostot/tiedot

• Brochure ‘Neighbourhood dialogue (2005)