Sääntelyvälineistön kartoitus

Hankkeen kuvaus ja tavoitteet

Sääntelytyökalupakki ei ole yleisesti tunnettu tai täysin ymmärretty kokonaisuudessaan, koska sääntelykäytännöt muuttuvat nopeasti ja teknologia kehittyy. Tässä hankkeessa pyritään tunnistamaan ensisijaisesti Euroopassa, mutta myös muualla maailmassa käytettyjä käytäntöjä (kyselylomakkeiden ja kirjallisuushaun avulla), jotta niitä voidaan kartoittaa vaatimustenmukaisuuden kirjoa vasten. Tämä parantaa kaikkien sääntelyviranomaisten ymmärrystä, jotta ne voivat soveltaa näitä uusia välineitä ja käytäntöjä asianmukaisesti ja yhdessä vaatimustenmukaisuuden edistämiseksi.

Kaikki sääntelyviranomaiset pyrkivät siihen, että säänneltyjen laitosten vaatimustenmukaisuus on 100 prosenttia, mutta yksikään ei ole saavuttanut sitä. Perinteiset käytännöt, kuten tarkastukset, ovat työkalupakkimme selkäranka, mutta yksinään ne eivät ole onnistuneet saavuttamaan tavoitettamme. Mitä muita välineitä voimme käyttää tarkastusten lisäksi utopian saavuttamiseksi? Ehdotuksena on kerätä esimerkkejä käytännöistä ja kartoittaa niiden käyttö vaatimustenmukaisuuden kirjossa, jotta voidaan tunnistaa, missä niiden uskotaan olevan tehokkaimpia. Tähän sisältyvät perinteiset välineet, kuten tarkastukset, hallinnolliset sakot, nimittely ja häpeä jne., mutta pyritään myös kartoittamaan mahdollisimman monia uusia tekniikoita, kuten vapaaehtoiset sitoumukset, hyvinvointisopimukset (joita käytetään muun muassa Pohjois-Irlannin ympäristövirastossa), nimittely ja häpeä jne. Jos mahdollista, esitetään tapaustutkimuksia, jotka osoittavat, että näitä välineitä on käytetty.

Tämä hanke rakentuu Choosing Appropriate Interventions -hankkeille yksilöimällä mahdollisimman kattavasti, mitä vaihtoehtoja on olemassa.

Ymmärtämällä, mitä vaihtoehtoja on käytettävissä, sääntelyviranomaiset pystyvät tunnistamaan parhaan valikoiman
työkaluja kyseiseen tehtävään. Se on todella monialainen, koska sitä sovelletaan kaikkeen lainsäädäntöön.