Energiatehokkuushankkeet

Hankkeen kuvaus ja tavoitteet

IMPEL toteutti useita energiatehokkuuteen liittyviä hankkeita.

Energiatehokkuus lupamenettelyissä ja tarkastuksissa (2010 – 2012)

Energia on yksi Euroopan unionin ensisijaisista kysymyksistä. EU:n ilmastonmuutos- ja energiapaketin mukaan energiatehokkuutta on lisättävä 20 prosenttia ja kasvihuonekaasuja vähennettävä 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Suomen johtaman IMPEL-energiatehokkuushankkeen 2002/2003 jälkeen on tämänhetkisen arvioinnin mukaan tapahtunut vain vähäisiä muutoksia energiatehokkuusnäkökohtien huomioimisessa lupa- ja valvontamenettelyissä. Hankkeessa tunnistettiin 7 keskeistä energiatehokkuuteen liittyvää haastetta:

1. In IPPC-direktiivissä ei ole säädetty, miten energiatehokkuus tulisi ottaa huomioon
2. Energiatehokkuutta koskevat tiedot alakohtaisissa BREF-asiakirjoissa eivät ole riittävän konkreettisia ja tarkkoja. Energiatehokkuutta koskeva horisontaalinen BREF-asiakirja on monimutkainen, eikä sitä ole hyödynnetty
.
3. Viranomaisilta ja yrityksiltä puuttuu teknistä asiantuntemusta
.
4. Energia- ja ympäristöviranomaisten välinen yhteistyö puuttuu tai on vain satunnaista
.
5. Jäsenvaltioissa ei ole yleistä lähestymistapaa energiatehokkuuden käsittelemiseksi lupien tarkistamisessa
.
6. Järjestelmän rajojen määrittelyssä on ongelmia
.
7. Ei ole selvää, miten muut välineet, kuten vapaaehtoiset sopimukset, energianhallintajärjestelmät, vero- ja päästökauppajärjestelmät, vaikuttavat laitosten energiatehokkuuteen
.

Lupa- ja tarkastusviranomaisten tilanteen parantamiseksi vaiheittain työpajan osallistujat ja hankeryhmä tekivät ehdotuksia IMPELin tulevasta työstä energiatehokkuuden alalla. Lupa- ja tarkastusviranomaisten energiatehokkuuden käsittelyyn liittyen tunnistettiin hyvi käytäntöj: Hanke osoitti, että nämä hyvät käytännöt eivät ole vielä käytössä monissa jäsenvaltioissa.

Energiatehokkuus ympäristöluvissa (2002)

Yleinen periaate energian tehokkaasta käytöstä on esitetty IPPC-direktiivin 3 artiklassa. Tämä periaate on uusi ympäristöluvissa, ja jäsenvaltioilla on joitakin ongelmia sen täytäntöönpanossa. Hanke koostui selvityksestä, asiaa koskevien asiakirjojen tutkimisesta ja seminaarista. Hankkeen päätavoitteet olivat:

• selvittää erilaisia mielipiteitä siitä, miten energiatehokkuutta voidaan säännellä IPPC-luvissa;
  tehdä selvitys siitä, miten energiatehokkuutta käsitellään nykyisissä asiakirjoissa, BREF-asiakirjoissa ja vapaaehtoisissa ympäristöasioiden hallintajärjestelmissä;
• selvittää, miten vapaaehtoiset ympäristönhallintajärjestelmät ja energiansäästösopimukset voidaan liittää ympäristölupien lakisääteisiin velvoitteisiin;
>
• selvittää ympäristö- ja energiaviranomaisten välistä yhteistyötä IPPC-direktiivin täytäntöönpanossa; ja
.
• selvittää viranomaisten roolia energiatehokkuuden arvioinnissa hakemuksissa ja suurten laitosten ympäristöluvissa.
Mitä?

Hankkeessa löydettiin hyviä käytäntöjä suhteessa päätavoitteisiin. Käsiteltyjä asioita olivat muun muassa käytännön ohjeet energiatehokkuuden selventämiseksi ja määrittelemiseksi, toiminnanharjoittajan ja viranomaisten välinen tiedonvaihto hyvien lupahakemusten laatimiseksi, konkreettisia esimerkkejä enemmän tai vähemmän sitovista lupaehdoista, BREF-asiakirjojen käyttö ja omavalvonta sillä edellytyksellä, että tarkastaja voi vaikuttaa toiminnanharjoittajan valvontakäytäntöihin.