Merkityksen määrittäminen

Jos ympäristövahingon uhka on välitön tai jos vahinkotekijöiden välitön hallinta on tarpeen, on tehtävä nopea arviointi mahdollisesta merkityksestä helposti saatavilla olevien tietojen perusteella. Arviointi voi näin ollen perustua suurelta osin kohtuulliseen uskomukseen vahinkotekijöitä, luonnonvaroja tai -palveluita ja haitallisia vaikutuksia koskevien yleisten tietojen perusteella. Jos ympäristövahinkoja on aiheutunut ja korjaavia toimenpiteitä tarvitaan, korjaavien toimenpiteiden suunnittelua varten on tehtävä yksityiskohtaisempi ja paikkakohtainen arviointi.

Ympäristövahinkojen arviointi tehdään suhteessa lähtötilanteeseen. Lähtötilanne määritellään ELD:ssä seuraavasti: “luonnonvarojen ja palvelujen tila vahinkohetkellä, joka olisi vallinnut, jos ympäristövahinkoa ei olisi tapahtunut, parhaan käytettävissä olevan tiedon perusteella arvioituna”.

EU:n KOM-tiedonannossa todetaan, että merkittävyys on “määritettävä suhteessa todelliseen fyysiseen maa- tai vesialueeseen tai (suojeltujen lajien osalta) todellisiin populaatioihin, joihin on kohdistunut haitallisia vaikutuksia tai joihin on vaarana kohdistua vaikutuksia, ottaen huomioon kaikki ennestään olemassa olevat luontaiset ominaisuudet tai dynaamiset tekijät, jotka ovat saattaneet vaikuttaa kyseisiin luonnonvaroihin vahingollisesta tapahtumasta riippumatta” ¹. Tätä varten tiedonannossa esitetään, että maantieteellisen mittakaavan, johon ELD:tä sovelletaan, on oltava merkityksellinen paikallistasolla suojeltujen lajien ja luontotyyppien osalta, ja vesivahinkojen osalta vesillä, joihin on kohdistunut haitallisia vaikutuksia.

Vain suojeltujen lajien ja luontotyyppien osalta on tärkeää huomata, että ympäristöä koskevan direktiivin liitteessä I on viitteellisiä käsitteitä haitallisista vaikutuksista, joita ei jäsenvaltioiden harkinnan mukaan tarvitse määritellä merkittäviksi. Nämä käsitteet liittyvät lyhytaikaisiin haitallisiin vaikutuksiin, jotka ovat pienempiä kuin luonnolliset vaihtelut tai jotka johtuvat alueen tavanomaisesta hoidosta tai joissa suojeltu laji tai luontotyyppi toipuu lyhyessä ajassa.  Näitä harkintavaltaa olisi tulkittava tiukasti arvioitaessa, onko vahinko merkittävä vai ei ¹.

Vesistövahingon määritelmä vesipolitiikan puitedirektiivissä tarkoittaa merkittävää kielteistä vaikutusta vesipolitiikan puitedirektiivissä määriteltyyn vesien tilaan, “asianomaisiin vesiin”. Tiedonannossa todetaan, että “asianomaiset” vedet ovat niitä, joihin vahinko vaikuttaa¹. Näin ollen ympäristövahingon määrittäminen ei rajoitu vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisesti rajattuun vesistön maantieteelliseen laajuuteen. Alue, jolla haitallisia muutoksia tapahtuu, voi ulottua useiden vesimuodostumien alueelle tai koskea vain osaa vesimuodostumasta². Joissakin tapauksissa voi kuitenkin olla asianmukaista soveltaa ELD:tä rajattuun vesimuodostumaan, esimerkiksi silloin, kun merkityksellinen viitekäsite on pohjavesimuodostuman määrällinen tila, jolloin kyseinen pohjavesimuodostuma toimii tässä tarkoituksessa erillisenä hydrogeologisena yksikkönä.
Vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisten vesimuodostumien tila arvioidaan kuuden vuoden välein.  Vesipolitiikan puitedirektiivissä edellytetään merkittävän haitallisen vaikutuksen tunnistamista lyhyemmällä aikavälillä³ eikä sitä ole sidottu tähän kuuden vuoden jaksoon, ja tiedonannossa todetaan, että haitalliset muutokset ovat merkittäviä, jos haitallisen muutoksen tapahtumisen ja perustilan palauttamisen välillä on mitattavissa oleva ero⁴. 
Edellä esitetystä käy selvästi ilmi, että jotta haitallista vaikutusta voidaan pitää merkittävänä, ei ole välttämätöntä, että vesipolitiikan puitedirektiivin mukainen luokitus on muuttunut – muutos alempaan tilaluokitukseen voi kuitenkin olla merkittävä haitallinen vaikutus, joka edellyttää vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisia toimia⁵.