Laajempi konteksti

EU:n KOM-tiedonannossa todetaan, että vaikka ELD perustuu saastuttaja maksaa -periaatteeseen, kaikki neljä periaatetta, joihin EU:n ympäristöpolitiikka perustuu, ovat sovellettavissa ja merkityksellisiä ympäristövahinkojen käsitteen ymmärtämisessä ja tulkinnassa. Saastuttaja maksaa -periaatteen lisäksi periaatteita ovat ennaltaehkäisevä toiminta ja ympäristövahinkojen korjaaminen ensisijaisesti niiden lähteellä, ennalta varautumisen periaate ja suhteellisuusperiaate. Nämä periaatteet olisi pidettävä mielessä, kun tarkastellaan ympäristövahingon (tai sen välittömän uhan) johtolankoja ja todisteita sekä todistustaakkaa, joka vaaditaan tällaisen ympäristövahingon (ja sen välittömän uhan) kynnysarvojen saavuttamiseksi. 
EU:n KOM-tiedonannossa otetaan käyttöön useita uusia termejä/lausekkeita tai selkiytetään termejä, joita ei ole määritelty ELD:ssä, mukaan lukien seuraavat:
1.    Vahingolliset tapahtumat1   – tapahtumat, jotka johtavat syy-yhteyteen ammatillisen toiminnan ja ympäristövahingon välillä. Tapahtuma voi liittyä tapahtumaan tai päästöön, joka syntyy joko epänormaalin tai normaalin toiminnan aikana tai vaaratilanteen tai onnettomuuden seurauksena.
2.   Vahinkotekijät2   – tekijät, jotka aiheuttavat haitallisia vaikutuksia (katso jäljempänä lisätietoja haitallisista vaikutuksista). Näitä voivat olla:
(i) lisäaineita, esimerkiksi myrkyllisen aineen tai muun vastaavanlaisen saastuttajan vapautuminen ympäristöön, tai 
(ii) vähennysvaikutteisia/extraktiivisia, kuten vedenotto joesta tai sen patoaminen tai puiden kaataminen, tai
(iii) tuhoava, kuten suojellun lajin yksilöiden tarkoituksellinen tappaminen.
3.    Vahinkotekijöiden välitön hallinta3    – toimenpiteet, jotka toiminnanharjoittajien on toteutettava, jos ympäristövahinkoja on tapahtunut, vahinkotekijöiden valvomiseksi, rajoittamiseksi, poistamiseksi tai hallitsemiseksi uusien ympäristövahinkojen rajoittamiseksi tai ehkäisemiseksi.
4.    Viitekäsitteet4  - “ympäristövahingon” määritelmässä käytetään kaikissa kolmessa luonnonvaraluokassa viitekäsitteitä sen määrittämiseksi, ovatko haitalliset vaikutukset merkityksellisiä. Suojeltujen lajien ja luontotyyppien osalta viitekäsite on näiden lajien ja luontotyyppien suotuisa suojelun taso. Vesien osalta viitekehys on vesipolitiikan puitedirektiivin mukainen vesien ekologinen, kemiallinen tai määrällinen tila tai ekologinen potentiaali ja meristrategiadirektiivin mukainen merivesien ympäristön tila. Maaperän osalta kyse on ihmisten terveydelle aiheutuvista riskeistä. Näiden viitekäsitteiden tehtävänä on tarjota parametreja ja kriteerejä, joita vasten haitallisten vaikutusten merkityksellisyyttä voidaan tarkastella. Käsitteet tarjoavat elementtejä, joiden suhteen haitallisia vaikutuksia mitataan.
Vahingolliset esiintymät ja vahinkotekijät, jotka voivat aiheuttaa haitallisia vaikutuksia kunkin ympäristövahinkotyypin osalta, sisältyvät tämän käytännön oppaan PAINOTUS-taulukkoon.
Kunkin ympäristövahinkotyypin viitekäsitteet sisältyvät tämän käytännön oppaan taulukoihin VAIKUTUS ja TILA.

 

  1 EU:n KOM-tiedonannon 17 kohta.
  2 EU:n KOM-tiedonannon 18 kohta.
  3 EU:n KOM-tiedonannon 21 kohta.
  4 EU:n KOM-tiedonannon 46 kohta.
This site uses cookies from Google to deliver its services and to analyze traffic. Your IP address and user-agent are shared with Google along with performance and security metrics to ensure quality of service, generate usage statistics, and to detect and address abuse.