Ensimmäinen CAED:n raportti sisältää ehdotuksen uudeksi lähestymistavaksi ympäristövahinkojen ja välittömän vahingon uhan määrittämistä koskevaan hallinnolliseen menettelyyn, joka koostuu kolmesta menettelyvaiheesta: seulontaprosessi, johtolankojen määrittäminen ja todisteiden määrittäminen.
Siihen sisältyi 32 tapaustutkimusta “ELD-tapauksista” ja “muista kuin ELD-tapauksista” eri jäsenvaltioista, jotta voitaisiin tunnistaa yhteiset ja erilaiset toteamis- ja arviointitavat sääntelyn, käytännön ja teknologian näkökulmasta. Tapaustutkimuksissa esiteltiin, miten ympäristövahinkojen ja -uhkien “vihjeet” ja “todisteet” havaitaan, tunnistetaan ja arvioidaan.
32 tapaustutkimuksen analyysi osoitti, että jäsenvaltioiden välillä on merkittäviä eroja siinä, miten ne arvioivat ympäristövahinkoja, mikä riippuu pääasiassa luontotyyppidirektiivin, lintudirektiivin ja vesipolitiikan puitedirektiivin täytäntöönpanosta (erityisesti seurannan ja arvioinnin osalta) sekä siitä, onko olemassa kansallista maansuojelulainsäädäntöä vai ei.
Raportissa mainitut suurimmat haasteet ympäristöä koskevan direktiivin täytäntöönpanossa liittyvät "merkittävien haitallisten vaikutusten"määrittelyyn ja mittaamiseen sekä vastaavien kriteerien tai kynnysarvojen puuttumiseen tai niukkuuteen, jotta voidaan tehdä nopea ja tarkka arviointi ja tehokas korjaaminen.
Tämä käytännön opas on hankkeen toisen vuoden tuotos, jota päivitetään ja parannetaan nykyiseen ja lopulliseen versioonsa hankkeen neljäntenä vuonna. Sen on tuottanut Euroopan ympäristölainsäädännön täytäntöönpano- ja täytäntöönpanoverkoston (IMPEL-verkosto) alaisuuteen koottu hankeryhmä. Hankeryhmään kuului erilaisia kokeneita ammattilaisia, jotka kattoivat asiaankuuluvat säädökset, kuten ympäristönsuojeludirektiivin ja muun kansallisen lainsäädännön, ja jotka työskentelivät eri teknisillä aloilla ja joilla oli erilainen työkokemus.
CAED-hankkeen toisena vuonna hankeryhmä keräsi ja analysoi olemassa olevia indikaattoreita ja vuokaavioita, jotka sisältyvät olemassa oleviin EU:n ja jäsenvaltioiden suuntaviivoihin, jotka liittyvät ympäristöä koskevaan direktiiviin, saadakseen täydellisen kuvan nykyisten ohjeiden, menettelyjen ja ympäristövahinkojen arviointia tukevien välineiden sisällöstä (ks. viitteet). Ehdotettiin uutta metodologista lähestymistapaa, joka perustui ympäristövahinkojen arviointiin mukautettuun DPSIR-malliin (DPSIR = Driver, Pressure, State, Impact and Response). Käytännön työkaluja, kuten päätöksenteon vuokaavioita, tarkistuslistoja ja indikaattoritaulukoita, tuotettiin mahdollisten ympäristövahinkotapausten varhaisvaiheen arvioinnin avuksi. On odotettavissa, että laadullisten tai määrällisten indikaattoreiden sekä päätöksentekoprosessia tukevien ja ohjaavien vuokaavioiden ja tarkistuslistojen käyttö on hyödyllistä, kun ELD-asiantuntijat ja muut kuin ELD-asiantuntijat seulovat ELD-tapauksia ja muita kuin ELD-tapauksia sekä tunnistavat ja määrittelevät vahingon ja välittömän vahingon uhan viitteitä ja todisteita asiantuntija-arvion sijasta (joka saattaa puuttua asiaan aina tarvittaessa).