Ympäristövahingot määritellään ELD:ssä suojelluille lajeille ja luontotyypeille aiheutuvina vahinkoina, vesivahinkoina ja maavahinkoina. Keskeistä näissä määritelmissä, mutta ei vahingon määritelmässä, on merkityksen käsite. Vahinkotekijöiden välitöntä hallintaa koskevia toimenpiteitä tai korjaavia toimenpiteitä edellytetään ympäristöä koskevassa direktiivissä vain silloin, kun haitalliset vaikutukset todetaan merkittäviksi. Toimenpiteitä ympäristövahinkojen ehkäisemiseksi vaaditaan vain silloin, kun haitalliset vaikutukset ovat muuttumassa tai niiden odotetaan muuttuvan merkittäviksi. EU:n YMJ-tiedonannossa luetellaan useita näkökohtia, joita olisi sovellettava, jotta voidaan varmistaa yhteinen käsitys merkittävyyden arvioinnista, mukaan lukien olosuhteet, joissa merkittävyyden arvioinnin tarve syntyy, merkittävyyden arvioinnin tarkoitus, arvioinnin suorittamiseen liittyvät oikeudelliset velvollisuudet, asiayhteys (asiayhteydet), jossa (joissa) arviointi suoritetaan, arvioinnin painopiste, arvioinnin suorittaminen ja merkittävyyden määrittäminen1.
.
Tiedonannossa todetaan, että “Vaikutusten merkittävyys ei välttämättä riipu siitä, että niitä esiintyy laajamittaisesti. Käsite siitä, mikä on “merkittävää”, liittyy “vahingon”määritelmässä 2 esiintyvään mitattavissa olevien haitallisten muutosten ja haittojen käsitteeseen.
Kutakin ympäristövahinkotyyppiä, suojeltuja lajeja ja luontotyyppejä, vettä ja maata, käsitellään tiedonannossa kyseisen luonnonvaran tai palvelun aineellisen ja maantieteellisen laajuuden, kyseiseen luonnonvaraan tai palveluun kohdistuvien haitallisten vaikutusten viitekäsitteiden ja merkittävyyden arvioinnin osalta.
On huomattava, että luonnonvarapalvelun heikentyminen ilman luonnonvaraan kohdistuvaa merkittävää haitallista vaikutusta ei ole ympäristövahinkoa ELD 3:n mukaan.
2 EU:n KOM-tiedonannon 78 kohta.
3 EU:n KOM-tiedonannon 146 kohta.