Art. 2, par. 9 määritellään “välitön vahingon uhka” “riittäväksi todennäköisyydeksi, että ympäristövahinko tapahtuu lähitulevaisuudessa”.
Käytännön taulukoihin sisältyvää toista tarkistuslistaa voidaan käyttää ympäristövahinkojen välittömän uhan tunnistamiseen ympäristövastuudirektiivin (ELD) mukaisesti.
Vahingon välittömän uhan olemassaolon arvioimiseksi olisi käytettävä lähde-reitti-vastaanottaja (SPR) -perusmallia. Perusmalli koostuu lähde-reitti-reseptorien välisen yhteyden löytämisestä. Jos SPR-kytkentä vahvistetaan, välittömän vahingon uhkaa olisi pidettävä.
Välittömän vahingon uhan arvioinnissa sovellettavassa SPR-mallissa olisi tällöin otettava huomioon kaikki todelliset vahingolliset tapahtumat (primaarilähteet, sekundaarilähteet jne.), kaikki todelliset ja mahdolliset (suorat ja epäsuorat) kulkeutumisreitit sekä kaikki todelliset ja mahdolliset reseptorit/kohteet ELD:n suojelemien luonnonvarojen joukossa.
Välittömän vahingon uhan tunnistaminen merkitsee sitä, että toiminnanharjoittajan on ryhdyttävä ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin vahinkojen estämiseksi. Välittömän vahingon uhan käsite liittyy siis kehittyvään tai mahdollisesti kehittyvään tilanteeseen eikä vakaaseen ja pysyvään tilanteeseen.
Toinen tärkeä näkökohta välittömän vahingon uhan tunnistamisessa on se, että luonnonvarat voivat olla joko jo alttiina vahingollisille tekijöille (haitalliset vaikutukset ovat jo ilmenneet) tai vaarassa altistua vahingollisille tekijöille (ei vielä haitallisia vaikutuksia).
Tämän näkökohdan perusteella välittömän vahingon uhan arvioinnissa voidaan käyttää ennalta varautumisen periaatetta, joka tarkoittaa seuraavaa käsitettä: jos ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä ei toteuteta, voidaanko sanoa, että ympäristövahinkoja ei tapahdu, mistä ei ole mitään järkevää epäilystä?
Näin ollen on mahdollista käyttää ennalta varautumisen periaatetta sen sijaan, että määritetään, voivatko haitalliset vaikutukset muuttua niin merkittäviksi, että ne aiheuttavat ympäristövahinkoja lähitulevaisuudessa.
Tältä osin par. 72 EU:n KOM-ilmoitus C(2021) 1860 lopullinen todetaan, että ennaltaehkäisevien toimenpiteiden soveltamiseksi ja vahinkotekijöiden välittömän hallinnan varmistamiseksi on nopean arvioinnin tarpeen vuoksi luotettava helposti saatavilla oleviin tietoihin ja tehtävä niihin perustuvia päätelmiä. Yleiset tiedot vahinkotekijöiden luonteesta ja luonnonvarojen altistumisesta niiden haitallisille vaikutuksille ovat usein avainasemassa, koska ei välttämättä ole aikaa odottaa paikkakohtaisten yksityiskohtien selvittämistä. Ennalta varautumisen periaatteen soveltaminen on tällaisissa olosuhteissa välttämätöntä.
Lisäksi alaviitteessä 92 EU:n KOM-ilmoitus C(2021) 1860 lopullinen todetaan, että joissakin tilanteissa on hyvin vaikeaa arvioida ympäristövahinkojen merkitystä ja erityisesti niiden välitöntä uhkaa. Tämä voi johtua eri syistä, esimerkiksi hätätilanteessa voi olla tiedon puute. Näissä tilanteissa ennalta varautumisen periaate voi olla avainasemassa, sillä se oikeuttaa toimimaan perustellun uskomuksen perusteella. Se mahdollistaa tarvittavien ennaltaehkäisevien toimien toteuttamisen ja vastaavan hallinnollisen menettelyn käynnistämisen.
Ympäristövahingon välittömän uhan arviointi edellyttää seuraavien viiden tekijän todentamista:
1) meneillään olevan vahingollisen tapahtuman tai edelleen aktiivisten vahinkotekijöiden olemassaolo (eli kehittyvän tai mahdollisesti kehittyvän tilanteen olemassaolo)
2) sellaisten ELD-luonnonvarojen olemassaolo, jotka saattavat vahingoittua
3) sellaisten todellisten tai mahdollisten altistumisreittien olemassaolo, jotka yhdistävät vahingollisen tapahtuman ja/tai vahinkotekijät ELD-luonnonvaroihin, joille voi aiheutua vahinkoa
.
4) vahinkotekijöiden ja/tai haitallisten vaikutusten yhdenmukaisuus niiden ELD-luonnonvarojen (ELD:n mukaisten) viitekäsitteiden kanssa, joille voi aiheutua vahinkoa
.
5) “riittävän todennäköisyys, että ympäristövahinkoja tapahtuu lähitulevaisuudessa”, jota voidaan arvioida 5 osaelementin perusteella, kuten:
5.a Vahingollisen tapahtuman ja vahinkotekijöiden pysyvyyden kesto (Tämä osaelementti tulee merkitykselliseksi, jos vahingollinen tapahtuma ja vahinkotekijät eivät sammu nopeasti vaan pysyvät aktiivisina jonkin aikaa);
5.b Vahingollisen tapahtuman (jos vahingollinen tapahtuma ei ole ainutkertainen päästö, tapahtuma tai tapaus) ja vahinkotekijöiden esiintymistiheys (Tämä osaelementti tulee merkitykselliseksi, jos vahingollinen tapahtuma on ainutkertainen mutta vakava tai jos vahingollinen tapahtuma ei ole vakava, mutta se on moninkertainen ja toistuva ajan kuluessa);
5.c Vahinkotekijöiden suuruus, laajuus ja vaarallisuus ELD-luonnonvaroihin nähden1 (Tämä osaelementti tulee merkitykselliseksi, jos vahinkotekijöiden suuruus, laajuus ja vaarallisuus voivat vaikuttaa merkittävästi ELD-luonnonvaroihin);
;
5.d ELD-luonnonvaran läheisyys vahingolliseen tapahtumaan ja/tai vahinkotekijöihin nähden (Tämä osaelementti tulee merkitykselliseksi, jos ELD-luonnonvara on lähellä ja vahingollisen tapahtuman ja/tai vahinkotekijöiden saavutettavissa); ja
5.e ELD-luonnonvaran altistumisen aste suhteessa vahinkotekijöihin (Tämä osaelementti tulee merkitykselliseksi, jos ELD-luonnonvara on haavoittuva ja altistuu (määrällisesti ja ajallisesti) voimakkaasti vahinkotekijöille).
Neljän ensimmäisen elementin avulla voidaan arvioida mahdollisen välittömän vahingon uhan olemassaolon edellytyksiä (alustava tarkastus), kun taas viidennen elementin (Tarkastus, jolla määritetään “riittävä todennäköisyys sille, että ympäristövahinko tapahtuu lähitulevaisuudessa”), joka koostuu viidestä alaelementistä, avulla voidaan arvioida, onko ympäristövahingon tapahtuminen lähitulevaisuudessa riittävän todennäköistä, eli onko välitön vahingon uhka olemassa.
Viiden osaelementin yhdistetty arviointi saattaa johtaa siihen, että ympäristövahingon syntyminen lähitulevaisuudessa on riittävän todennäköistä. Kukin niistä voi yksinään olla edellytyksenä sille, että ympäristövahingon syntyminen lähitulevaisuudessa on todennäköistä (ks. käytännölliset taulukot), mutta niiden kokonaisarviointi on kuitenkin tarpeen. Se tarkoittaa, että molemmat:
- Välitön vahingon uhka ei voi aiheutua pelkästään yksittäisestä osaelementistä; ja
- Välitön vahingon uhka voi syntyä, vaikka kaikki osaelementit eivät olisikaan merkityksellisessä tilassa.
Edellä esitetyn viiden osatekijän arvioinnin valossa ennalta varautumisen periaatetta voidaan käyttää tietyissä tapauksissa, erityisesti olosuhteissa, jotka mainitaan par. 72 ja alaviitteessä 92 mainitussa EU:n KOM-tiedotteessa C(2021) 1860.
Tältä osin voi olla hyödyllistä harkita mahdollisuutta soveltaa tietyissä tapauksissa vihjeiden ja todisteiden käsitteitä myös välittömään vahingon uhkaan. Ne voivat itse asiassa olla kaksi erilaista käynnistävää tekijää, joiden perusteella voidaan puuttua ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä koskeviin menettelyihin, joista säädetään asetuksen (EY) N:o 2100/94 artiklassa. eLD2:n 5 kohdassa tarkoitetuissa toimenpiteissä.
Itse asiassa vihjeiden määrittäminen välittömästä vahingon uhasta voi vastata välittömän vahingon uhan määrittämistä ennalta varautumisen periaatetta käyttäen, kun taas näyttö välittömästä vahingon uhasta voi vastata välittömän vahingon uhan määrittämistä ilman ennalta varautumisen periaatetta.
Erityisesti olosuhteissa, jotka mainitaan par. 72 ja alaviitteessä 92 EU:n KOM-ilmoituksessa C(2021) 1860, välittömän vahingon uhkaa koskevien vihjeiden määrittäminen voi tarjota kohtuullisen todisteen, jonka perusteella voidaan käynnistää ELD3 4 mukaisten ennaltaehkäisevien toimenpiteiden menettelyjen toteuttaminen.
Huomautus: ELD:n mukaisen välittömän uhan tunnistamismenettelyn ei pitäisi rajoittaa ympäristöviranomaisia (paikan päällä) tai toiminnanharjoittajaa ryhtymään välittömiin toimenpiteisiin
.
(kuten hätä-, eristämis- ja lieventämistoimenpiteet), jos se katsotaan tarpeelliseksi, ja ilmoittaa siitä myöhemmin ELD:n toimivaltaiselle viranomaiselle.
2 Tapahtuman aikana ja heti sen jälkeen käyttöön otetut hätä-, eristämis- ja lieventämistoimenpiteet voivat vastata ympäristövahinkojen ehkäisemiseksi toteutettavia toimenpiteitä.
3 Erityisesti ennalta varautumisen periaatetta sovellettaessa on otettava huomioon myös se, että joissakin olosuhteissa välitön vahingon uhka voidaan havaita, vaikka luonnonvaroihin ei vielä ole kohdistunut vaikutuksia.
4 Erona ympäristövahinkojen vihjeisiin on se, että ne ovat laukaiseva tekijä tapausten lisätutkimusten ja -arviointien suorittamiselle eivätkä korjaavien toimenpiteiden toteuttamiselle.