Vesi ja maa

Pilaantuneiden alueiden hallinta on prosessi, joka etenee jäsenvaltioissa eri tahtiin. Tämä johtuu osittain lainsäädännön eroista, jotka merkitsevät erilaisia määritelmiä, kuten esimerkiksi "mahdollisesti pilaantuneet alueet", "pilaantuneet alueet" ja "kunnostetut alueet". Tästä syystä Euroopan komissio ja YTK käynnistivät ETA-EIONET-verkoston kanssa aloitteen, jonka tarkoituksena on löytää seuraavat tekijät yhteisten määritelmien löytämiseksi, ja vuonna 2018 toteutettiin kyselytutkimus jäsenvaltioissa (https://ec.europa.eu/jrc/en/publication/statuslocal-soil-contamination-europe-revision-indicator-progress-management-contaminated-sites), jonka tuloksena määriteltiin 6 kohteen tila.

Pohjavesi on ja pysyy arvokkaana luonnonvarana ympäristölle ja ihmisen eri toiminnoille. Tähän luonnonvaraan kohdistuvia ympäristö- ja ihmisen aiheuttamia paineita ovat muun muassa ilmastonmuutos (kuivuus, tulvat jne.), (liiallinen) vedenotto ja pilaantuminen (pistemäinen ja hajakuormitus). Veden uudelleenkäyttö, veden puskurointi ja infiltraatio ovat joitakin mahdollisia toimenpiteitä, joilla voidaan vähentää makean pohjaveden tarvetta ja täydentää sen varastoja. Pohjaveden poraaminen ja ottaminen on kuitenkin edelleen tarpeen eri tarkoituksiin. Pohjaveden niukkuus ei ole enää pelkästään kuivien tai Välimeren maiden ongelma. Viimeaikaiset pitkät kuivuusjaksot ovat toistuvasti tehneet selväksi, että pohjavesivarantoja on hallinnoitava huolellisesti (sekä vedenotto että täydennys) kaikissa Euroopan jäsenvaltioissa ja maissa.

Useat tutkimuslaitokset ovat useiden vuosien ajan seuranneet valaita käyttämällä suuria aluksia ja lauttoja havaintopaikkoina. Kaksi tärkeintä eurooppalaista verkostoa ovat ISPRA:n johtama FLT MED NETwork ja ORCA:n johtama Atlantin verkosto (joka julkaisee vuosittain Euroopan valaiden tilaa koskevan raportin). Verkostot ovat laajentumassa myös Välimeren eteläisiin maihin (kuten Tunisiaan ja Marokkoon). Kaikkien eri tutkimuslaitosten ryhmänjohtajien on ehdottomasti tavattava ja vahvistettava yhteistyötä, parhaita käytäntöjä ja parannettava yhteistä tutkimus- ja seurantaprotokollaa sekä laajennettava tutkimusten kattavuutta.

Art. Vesipolitiikan puitedirektiivin 4 artiklassa velvoitetaan jäsenvaltiot muun muassa suojelemaan, parantamaan ja kunnostamaan kaikkia pohjavesimuodostumia, jotta pohjaveden hyvä tila saavutettaisiin joulukuuhun 2015 mennessä, ja toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet pilaavien aineiden pitoisuuksien merkittävän ja jatkuvan noususuuntauksen kääntämiseksi. Todellisuudessa kuitenkin 25 prosenttia EU:n pohjavesimuodostumista (ja esimerkiksi 36 prosenttia Saksassa) oli vuonna 2015 kemiallisesti huonossa tilassa, mikä johtuu pääasiassa maataloudesta peräisin olevien nitraattien ja torjunta-aineiden aiheuttamasta pilaantumisesta. Lisäksi EEA:n vuonna 2018 antaman raportin mukaan pohjavesimuodostumien kokonaispinta-ala, jossa pilaantumisen on todettu lisääntyvän, on edelleen lähes kaksinkertainen verrattuna pinta-alaan, jossa pilaantumissuunta on kääntynyt päinvastaiseksi (9,9 % verrattuna 5,9 %:iin pinta-alasta).

Hankkeessa (SWETE-Safeguarding the Water Environment Throughout Europe, vaiheet I-V) pyritään luomaan yhteinen ymmärrys sääntelyn lähestymistavoista, rakentamaan asiantuntijaverkostoja ja kehittämään yhteisiä resursseja teknisen kestävyyden parantamiseksi vesiympäristön alalla (ja erityisesti vesipolitiikan puitedirektiivin (WFD) täytäntöönpanossa). SWETE-hankkeen VII vaiheessa ja vuonna 2021 toteutettavassa Sustainable Landspreading -hankkeessa keskitytään tutkimaan maaperän kykyä ottaa vastaan maanlevitystoiminnasta peräisin olevia epäpuhtauksia.

Tämän työpaketin tavoitteena on auttaa jäsenvaltioita siirtymään kiertotalouteen vesikierron alalla. Jakamalla hyviä käytäntöjä kaupunkien, teollisuuden ja elintarviketuotannon vesihuollossa vedenkäytön ja uudelleenkäytön (käsiteltyjen jätevesien käyttö vaihtoehtoisena vesilähteenä) osalta pyritään tunnistamaan ja parantamaan vedenkäytön tehokkuuteen liittyviä ratkaisuja (ottaen huomioon sekä laatu- että määrälliset näkökohdat), jotka voivat auttaa saasteettomiin ratkaisuihin.

Ympäristörikosten torjuntaa koskevissa neuvoston päätelmissä (8. joulukuuta 2016) tunnustetaan IMPELin rooli ympäristörikosten torjunnassa, mutta "vesirikosten" yhteinen määritelmä on haastava tehtävä. Lisäksi veteen liittyvät rikokset luokitellaan usein uudelleen muiden rikosten - kuten petosten, korruption, laittoman kaupan, asiakirjojen väärentämisen ja terrorismin - alle, koska järjestelmällistä analyyttistä lähestymistapaa ei ole. Tällaisen toiminnan luonne ja laajuus on vielä suhteellisen tuntematon. Tämän perusteella tämän ehdotuksen tavoitteena on lisätä tietämystä vesirikoksista ja saada IMPEL-yhteisö osallistumaan hankkeeseen, jonka tarkoituksena on kerätä ja jakaa tietoa aiheesta, sen esiintymisestä, käsityksestä ja hallinnasta toimivaltaisissa viranomaisissa.

Hankkeen tavoitteena on luoda perusta itsenäisten vertaisarviointitoimien kehittämiselle ympäristöviranomaisten ja -virastojen kansallisissa verkostoissa. Sitä voidaan käyttää välineenä, jonka avulla voidaan parantaa omia suorituksia vuoropuhelun, yhteistoiminnallisen vastakkainasettelun ja hyvien käytäntöjen jakamisen avulla samaan verkostoon kuuluvien vertaisten kesken.

Kaivostoiminta on aina ollut raaka-aineiden lähde ihmiselle, mutta samalla se on aiheuttanut monia ympäristöongelmia. Valtavat kaivannaisjätemäärät, jotka usein hylätään, ovat saastumisen lähteitä ja geoteknisesti ja hydrogeologisesti epävakaita alueita. Lukuisien kaivostoimintaan liittyvien onnettomuuksien jälkeen Euroopan komissio antoi kaivannaisteollisuuden jätehuollosta direktiivin 2006/21/EY (ns. kaivosdirektiivi), jolla muutettiin direktiiviä 2004/35/EY.

Euroopan komissio on pyytänyt IMPELiä laajentamaan ja soveltamaan sääntelyvalmiuksiaan vesi- ja maa-asiantuntijaryhmään. Vesi- ja maaresurssien (sekä laadun että määrän) tehokas hallinta perustuu hyvään ennakkosuunnitteluun ja toteutukseen, joka perustuu tietoihin, informaatioon ja ammatilliseen harkintaan. On olennaisen tärkeää, että kunkin jäsenvaltion talouskasvu tukee suunniteltua kestävää vesi- ja maaresurssien suojelua ja käyttöä. Lisäksi Euroopan komission edistämä ECA-aloite asettaa uusia haasteita erityisesti kohdan 5 osalta (valmistella ohjeasiakirjoja hyvistä käytännöistä, jotka koskevat ympäristönsuojelun vaatimustenmukaisuuden varmistamista maaseutualueilla (maa- ja vesialueiden osalta)). Näitä haasteita on tutkittava ja niistä on keskusteltava, jotta voidaan löytää ehdotuksia kunnianhimoisen IMPELin jatkokehitysnäkymien toteuttamiseksi.

Monet EU:n joet, järvet ja purot ovat kaukana siitä hyvästä vesien tilasta, joka niiden olisi pitänyt saavuttaa joulukuuhun 2015 mennessä tai joka niiden olisi pitänyt saavuttaa viimeistään vuoteen 2027 mennessä EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin mukaan. Esimerkiksi Saksassa vain 10 prosentilla joista ja puroista on hyvä ekologinen ja kemiallinen tila, mikä johtuu jätevesien, maatalouden lannoitteiden ja torjunta-aineiden aiheuttamasta pilaantumisesta, voimakkaasta kanavoinnista, vesipatoesteiden aiheuttamista esteistä sekä valuma-alueiden yhdyskuntarakenteesta ja maaperän sulkemisesta. Näiden vesien tilaan kohdistuvien vaikutusten vähentämiseksi ja kääntämiseksi päinvastaiseksi on tarpeen arvioida niitä kokonaisvaltaisesti ja asettaa tarvittavat toimenpiteet huolellisesti tärkeysjärjestykseen.

Euroopan komissio määritteli tämän hankealueen IMPELin painopistealueeksi. Se korosti, että vesipolitiikan puitedirektiivin (hajakuormitus ja laiton vedenotto) ja nitraattidirektiivin noudattaminen on heikkoa ja että ympäristö- ja maatalousvalvontaviranomaisten välillä on havaittu kuilu. Tämän vuoksi he toivoivat, että eri sääntelyvirastojen verkottumista tehostettaisiin, jotta maatalousalalla saavutettaisiin parempi vaatimustenmukaisuuden taso ja jotta vaihdettaisiin asiaa koskevia tietoja ja nykyisiä parhaita käytäntöjä hajakuormituksen ja nitraattien valvonnan osalta.

Kilpailukykyisen maataloustuotannon ja vesiekosysteemien suojelun välinen tasapaino on EU:n jäsenvaltioiden huolenaihe yhteisessä maatalouspolitiikassa (YMP) ja vesipolitiikassa. puitedirektiivin (WFD) mukaisesti. Välineitä torjunta-aineiden kestävän käytön saavuttamiseksi ovat maaseudun kehittämisohjelmista rahoitettavat vapaaehtoiset maatalouden ympäristösitoumukset sekä täydentäviä ehtoja ja vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisia perustoimenpiteitä koskevat lainsäädännölliset vähimmäisvaatimukset. Pohja- ja pintavesien hyvää tilaa koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi vesipolitiikan puitedirektiivin 11 artiklan 3 kohdassa todetaan, että torjunta-aineiden käytön ehkäisemiseksi ja valvomiseksi toteutettavia toimenpiteitä olisi tarkasteltava uudelleen ja tarvittaessa päivitettävä, ja ne olisi sisällytettävä vesipiirin hoitosuunnitelmiin. Kansallinen sääntely tavoitteiden saavuttamiseksi olisi kuvattava, ja tämä oikeudellinen perusta torjunta-aineiden käytön ehkäisemiseksi ja valvomiseksi toteutettavista perustoimenpiteistä torjunta-aineiden kestävää käyttöä koskevan direktiivin (2009/128/EY) mukaisesti olisi yksilöitävä toimenpideohjelmassa, jonka jäsenvaltiot viimeistelevät joulukuussa 2015 vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisesti. Lisäksi vesipolitiikan puitedirektiivin mukaan olisi laadittava riskiperusteiset (operatiiviset) seurantaohjelmat, jotta voidaan seurata toimenpiteiden tarvetta pohja- ja pintavesien epäpuhtauksien vähentämiseksi. Nämä seurantakustannukset katetaan jäsenvaltioissa suurelta osin kansalaisten ja torjunta-aineiden käyttäjien toimesta. Vesipolitiikan puitedirektiivin täytäntöönpano on ollut käynnissä ensimmäisen hallinnointikierroksen ajan, ja jäsenvaltioissa on erilaisia täytäntöönpanovajeita, jotka riippuvat edellytyksistä sekä kansallisista ongelmista ja mahdollisuuksista. IMPEL-verkosto aikoo vaihtaa suunnitelmia ja strategioita, joilla helpotetaan vesipolitiikan puitedirektiivin täytäntöönpanoa kansallisessa lainsäädännössä, jotta saavutetaan yhdenmukainen tasapaino pakollisten ja vapaaehtoisten toimenpiteiden välillä ja saastuttaja maksaa -periaatteen yhdenmukainen käyttö silloin, kun seurantakustannukset on jaettava.

Maatalouden aiheuttama nitraattikuormitus on IMPELin kannalta ratkaisevan tärkeä ala, koska vesipolitiikan puitedirektiivin ja nitraattidirektiivin noudattaminen on puutteellista. Vuoden 2013 aikana toteutettiin menestyksekäs hanke, jossa perustettiin verkostoja maatalous- ja ympäristötarkastajien välille hajakuormituksen ja nitraattidirektiivin alalla. Kaksi kenttäkäyntiä järjestettiin, ja niissä tarkasteltiin kahta ensisijaista aihealuetta. Hankkeen jäsenet totesivat, että he haluavat jatkaa työtä tällä alalla järjestämällä lisää vaihtokäyntejä ja laatimalla ohjeasiakirjan, jossa jaetaan tällä alalla havaittuja hyviä käytäntöjä täytäntöönpanon helpottamiseksi.

Liian suurta vedenottoa esiintyy paitsi kastelu-, myös teollisuus- ja siviilikäyttöön, ja se voi olla aiheuttaa joissakin tapauksissa dramaattisia vaikutuksia maaperän vajoamiseen. Tyypillisiä tapauksia laittomasta vedenotosta ovat kaivojen toiminta ilman lupaa tai veden pumppaaminen joista tai kanavista ilman lupaa. Maanhavainnointi, erityisesti satelliittikaukokartoitus, voi tarjota vakiintuneita menetelmiä vedenoton seurantaan. Laittoman vedenoton havaitseminen on edistysaskel, ja se on mahdollista vain, jos luvat on järjestetty asianmukaiseen paikkatietojärjestelmään. Vedenoton seurannassa käytettävät kaukokartoitusmenetelmät voidaan tiivistää ensinnäkin seuraavasti:

IMPEL järjestää vuoden 2015 maaperäkonferenssin, jonka tarkoituksena on jakaa kokemuksia ja tukea parhaiden maaperänsuojelukäytäntöjen täytäntöönpanoa EU:n tason käytännön toimijoiden keskuudessa. Taustalla on Yhdistyneiden Kansakuntien tälle vuodelle julistama kansainvälinen maaperän teemavuosi (IYS) ja yleisesti ottaen mahdollisuus kehittää tietoisuutta lisääviä aloitteita tämän elintärkeän ympäristön osa-alueen suojelusta.