Teollisuus ja ilma

Hankkeen tavoitteena on jakaa tietoa ja hyviä käytäntöjä sääntelyalan ammattilaisten kesken sekä kehittää ohjeistusta ja koulutusmateriaalia teollisuuspäästödirektiivin (IED) tehokkaan täytäntöönpanon tukemiseksi. Hankkeen erityiset tulokset seuraavien neljän vuoden aikana (2021-2024) ovat seuraavat:

Liuskekaasuteollisuudesta käyty kiivas julkinen keskustelu on tuonut valokeilaan koko maalla sijaitsevan öljy- ja kaasuteollisuuden, sen sääntelyn ja alan parhaiksi katsotut käytännöt. Euroopan komissio on hiljattain arvioinut EU:n sääntelykehystä ja julkaissut suosituksen vähimmäisperiaatteista hiilivetyjen (myös liuskekaasun) hydraulisella murtamisella tapahtuvalle louhinnalle, jonka täytäntöönpanoa on tarkoitus tarkastella uudelleen elokuussa 2015. Tässä työssä ei kuitenkaan tarkasteltu maalla toimivan öljy- ja kaasuteollisuuden nykyisiä käytäntöjä.

Työtapaturmia koskevien tietojen kerääminen ja analysointi on välttämätöntä uusien onnettomuuksien ehkäisemiseksi. Tarkastajilla on oltava kuvia onnettomuustilanteista, jotta he voivat ymmärtää, mitä todella tapahtui ja mihin toimenpiteisiin tällaisissa tilanteissa lopulta ryhdyttiin.

Tämän hankkeen tarkoituksena oli laatia raportti siitä, miten ihmisten terveyteen kohdistuvat vaikutukset otetaan huomioon ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämisestä annetun direktiivin (IPPC-direktiivi) mukaisissa lupamenettelyissä. Tarkastelemalla jäsenvaltioiden tämänhetkisiä erilaisia lähestymistapoja tähän kysymykseen on laadittu hyvän käytännön opas. Tämä opas auttaa jäsenvaltioita määrittelemällä yhteisiä periaatteita ja menettelyjä, joita ne voivat ottaa huomioon pannessaan IPPC-direktiiviä täytäntöön. IPPC-direktiivissä painotetaan aiempaa lainsäädäntöä voimakkaammin ihmisten terveyden suojelua ympäristösääntelyn avulla. Hankkeessa todettiin, että useimmissa Euroopan jäsenvaltioissa terveyden- ja ympäristönsuojelun vastuu ei ole samalla taholla. IPPC:n täytäntöönpano on näin ollen haastavaa ja edellyttää merkittävää yhteistyötä.

Tämä kertomus perustuu kyselylomakkeen tuloksiin, joista keskusteltiin lokakuun 2004 ja kesäkuun 2005 välisenä aikana pidetyissä kokouksissa. Keskusteluissa keskityttiin talouteen, tuotantoprosesseihin, lakeihin ja asetuksiin sekä tarkastusmenettelyihin. Kertomus on tarkoitettu apuvälineeksi julkisille elimille, jotka osallistuvat parkitusalan valvontaan ja seurantaan. Tätä varten siinä kootaan yhteen kokemuksia useista eurooppalaisista nahan- ja parkitusalan toimijoista.

Tämän IMPEL-hankkeen päätavoitteena on ollut vaihtaa tietoja BREF-asiakirjojen todellisesta käytöstä ja BAT-toteutuksesta IMPELin jäsenten ja jäsenvaltioissa BREF-asiakirjojen levittämisestä ja BAT-toteutuksesta vastaavien operatiivisten viranomaisten välillä.

Hankkeen tavoitteena on vaihtaa tietoja VOC-direktiivin täytäntöönpanosta asiantuntijoiden ja/tai tarkastajien kesken. IMPEL-työpajassa osallistujille esiteltiin tietoa direktiivin VOC-säännöksistä ja eräistä kansallisista laeista. Pääpaino oli keskustelu valmistelluista tapaustutkimuksista pienissä työryhmissä, joissa kussakin oli 8-16 jäsentä. Tärkeimmät tulokset olivat seuraavat:

Päästökauppaa koskevan työn (vaiheet I-III) tavoitteena oli koota yhteen täytäntöönpanoon osallistuvat eri sääntelyviranomaiset ja elimet sekä ymmärtää mahdolliset lähestymistapojen erot ja niiden mahdolliset vaikutukset järjestelmän toimintaan. Tämän pitäisi mahdollisuuksien mukaan johtaa toimintatapojen yhdenmukaistamiseen ja siten järjestelmän toiminnan yhdenmukaistamiseen.

Sementin tuotantoprosessi on monimutkainen teollinen toiminta, joka voi vaikuttaa ympäristöön erittäin haitallisesti. Erilaiset kokemukset ja tietämys ovat osoittaneet, että pelkkien savupiippupäästöjen tarkkailu ei ole tehokas valvontastrategia. On tärkeää toteuttaa yhdennettyjä valvontatoimia, joissa otetaan huomioon myös tuotantoprosessi ja käytetyt teknologiat, sillä vakaa ja hallittu prosessin kulku on ensimmäinen tae vaatimustenmukaisuuden varmistamiselle.

IMPEL toteutti useita energiatehokkuuteen liittyviä hankkeita. Energiatehokkuus lupamenettelyissä ja tarkastuksissa (2010-2012). Energia on ensisijainen kysymys Euroopan unionissa. EU:n ilmastonmuutos- ja energiapaketin mukaan energiatehokkuutta on lisättävä 20 prosenttia ja kasvihuonekaasuja vähennettävä 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Suomen johtaman energiatehokkuutta koskevan IMPEL-hankkeen 2002/2003 jälkeen on nyt tehdyn arvioinnin mukaan tapahtunut vain vähäisiä muutoksia energiatehokkuusnäkökohtien huomioimisessa lupa- ja valvontamenettelyissä. Hankkeessa tunnistettiin 7 keskeistä energiatehokkuuteen liittyvää haastetta:

Ilmanlaatudirektiivi ja sen tytärdirektiivit on pantu täytäntöön EU:n jäsenvaltioissa viime vuosina. Vuonna 2007 aiemmassa IMPEL-hankkeessa (jossa Itävalta oli johtava yhteistyökumppani) voitiin vaihtaa asiantuntemusta ilman pilaantuneilla alueilla sijaitsevien laitosten lupien myöntämisestä eräissä jäsenvaltioissa tehdyn kyselyn perusteella. Vuonna 2009 tehty suppea tutkimus osoitti, että direktiivit on pantu käytännössä täytäntöön eri tavoin eri IMPEL-jäsenvaltioissa. Asiantuntijoiden väliset yhteydet näissä maissa vahvistivat eroja, jotka johtavat erilaisiin ilmanlaadun hallintatoimiin teollisuuden, liikenteen ja merenkulun alojen lupien myöntämisessä ja täytäntöönpanossa. Näistä erilaisista toimista ja niiden vaikutuksista itse ilmanlaatuun ei kuitenkaan tiedetä paljon. Tiedämme toki, että myös liikenne ja merenkulku vaikuttavat ilmanlaatuun. Tämä hanke rajattiin kuitenkin koskemaan teollisuuden päästöjä, kun otetaan huomioon IMPEL-ohjelman pääpaino ja käytettävissä olevan ajan ja resurssien rajallisuus.

IPPC-direktiivi 2008/1/EY (nykyisin IPPC-direktiivi 2010/75/EU) ja vesipolitiikan puitedirektiivi 2000/60/EY ovat kaksi EU:n ympäristölainsäädännön laajimpia säädöksiä. Ne ovat asettaneet jäsenvaltioille monia haasteita. IPPC-direktiivin nojalla säännellyt laitokset voivat vaikuttaa vesiympäristöön esimerkiksi suorien tai epäsuorien epäpuhtauspäästöjen tai vedenoton kautta. IPPC:ssä edellytetään, että laitokset toimivat parhaan käytettävissä olevan tekniikan (BAT) mukaisten lupaehtojen mukaisesti. Niiden on myös noudatettava EU:n lainsäädännössä vahvistettuja ympäristönlaatunormeja, mukaan lukien EU:n vesilainsäädännön mukaiset normit. Näiden kahden velvoitekokonaisuuden välinen suhde on kuitenkin usein kaikkea muuta kuin yksinkertainen.

Hankkeen tavoitteena oli järjestää tietojenvaihto parhaista käytänteistä, jotka koskevat IED:n 23 artiklan ja muiden tarkastuksia koskevien artiklojen täytäntöönpanoa. IMPELin jo laatimat tarkastusten suunnittelua ja riskinarviointia koskevat ohjeet sekä IED:n vaatimukset huomioon ottaen kehitettiin interaktiivinen IED-tarkastuksia koskeva ohjekirja.

Teollisuuspäästödirektiivi tuli voimaan 6. tammikuuta 2011, ja sen 80 artiklan 1 kohdassa luetellut säännökset on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä kahden vuoden kuluessa. Direktiivissä on mahdollista, että monilla teollisuudenaloilla tarvitaan voimassa olevien lupien tarkistuksia, jotta voidaan täyttää asianomaisen BREF-asiakirjan BAT-päätelmien vaatimukset (3 artiklan 11 ja 12 kohta). Nykyisten direktiivien mukaisesti jäsenvaltiot soveltavat erilaisia järjestelmiä laitoksissa tapahtuvien muutosten käsittelemiseksi. Nämä muutokset tehdään lupiin eri muodoissa ja eri muodoissa, kuten sovitut muutokset lupiin, muutokset lupiin, tekniset muutokset lupiin ja niin edelleen. IED:n 20 artiklassa käsitellään toiminnanharjoittajien tekemiä muutoksia laitoksiin ja 63 artiklassa käsitellään olemassa olevien laitosten huomattavia muutoksia. Nämä säännökset edellyttävät jäsenvaltioilta uutta lähestymistapaa sen suhteen, miten ne päättävät, onko lupa tarkistettava kokonaan vai otetaanko käyttöön epävirallisempi muutosten hyväksymisjärjestelmä.

Vuonna 2009 toteutettiin IMPELin jäsenmaiden IPPC-sikalaitosten lupia ja tarkastuksia koskeva vertailuohjelma (vaihe I). Hankkeessa keskityttiin viiteen avainkysymykseen: lannan varastointi, lannan levitys, eläinsuojajärjestelmä, ilmanpuhdistusjärjestelmät ja hajujen arviointi. Vuonna 2009 hankkeen tavoitteena oli oppia toisiltaan, vaihtaa kokemuksia ja tunnistaa hyviä käytäntöjä.

Ympäristötarkastussyklissä (Environmental Inspection Cycle, EIC) kuvataan vaiheittain, miten ympäristötarkastukset tulisi suunnitella ja mitä on otettava huomioon tarkastuksia tehtäessä. IMPEL käyttää EIC:tä myös kehyksenä, johon muut IMPELin tarkastusaloitteet voivat liittyä, jotta kehitettyjen välineiden välille voidaan luoda parempi yhteenkuuluvuus. Vaikka Euroopassa on paljon kokemusta ympäristöluvista, itse menettelyä ei ole koskaan kuvattu vaiheittaisissa ohjeissa. Tämän seurauksena ympäristölupamenettelyjen osalta ei ole yhtäläisiä toimintaedellytyksiä, uusille lupavirkailijoille ei ole ohjeita ja lupamenettelyjä koskevien IMPEL-aloitteiden välinen yhteenkuuluvuus on vähäisempää.

Perusraportti on otettu käyttöön EU:n lainsäädännössä vasta muutaman vuoden ajan. Joillakin jäsenvaltioilla on kuitenkin jo huomattavaa kokemusta maaperätutkimuksista, ja niiden menettelyt ovat vakiintuneet ja perustuvat joissakin tapauksissa vuosikymmenten käytännön kokemukseen. IED:n perusraportin tavoitteena on ensisijaisesti arvioida maaperän laatua teollisuustoiminnan luvan uusimisen alussa, jotta voidaan määrittää lähtötilanne. Tavoitteena on tarjota vertailupohja toiminnan lopullisen lopettamisen jälkeen, jotta saastuttaja maksaa -periaatetta voidaan soveltaa objektiivisesti.

Teollisuuspäästödirektiivin 2010/75/EU (IED) 15 artiklan 4 ja 5 kohdan mukaan IMPEL-jäsenet voivat tietyissä olosuhteissa päättää, että luvassa voidaan asettaa BAT-AEL-arvoa lievempi päästöraja-arvo. Jäsenvaltiot laativat parhaillaan omia ehdotuksiaan täytäntöönpanoa varten, ja komissio tarkastelee niitä myöhemmin uudelleen. Komissio ei ole julkaissut ohjeita siitä, miten määrittely olisi toteutettava. Tämä voi johtaa erilaisiin tulkintoihin IMPEL-jäsenmaissa. Tämän hankkeen tavoitteena on kartoittaa hyviä käytäntöjä ja auttaa IMPEL-maiden sääntelyviranomaisia kehittämään johdonmukaisempi lähestymistapa IED-poikkeuksiin.

Teollisuuspäästödirektiivi tuli voimaan 6. tammikuuta 2011, ja sen 80 artiklan 1 kohdassa luetellut säännökset oli saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä kahden vuoden kuluessa. IED:ssä asetetaan uusia vaatimuksia teollisuuslaitosten tarkastuksille direktiivin 23 artiklan mukaisesti. Rutiininomaisia ympäristötarkastuksia koskevat velvoitteet ovat uusi haaste EU:n jäsenvaltioille. IMPEL on jo kehittänyt IMPEL easyTools -hankkeessa yhdennetyn riskinarviointimenetelmän (IRAM), joka auttaa jäsenvaltioita täyttämään IED:n 23 artiklan vaatimukset. Yhdennetyn riskinarviointimenetelmän (IRAM) ja siihen liittyvän tietoteknisen välineen kehittäminen teki selväksi, että riskinarviointivälinettä olisi käytettävä IED-tarkastusten lisäksi myös Seveso-direktiivin ja RMCEI:n mukaisissa tarkastuksissa.

Teollisuuspäästöjä koskevassa direktiivissä viitataan useaan otteeseen vaarallisiin aineisiin ja niistä aiheutuviin riskeihin. Näin ollen on syytä tutkia: voiko REACH-asetuksen mukaisista vaatimuksista/velvoitteista olla hyötyä lupa- ja tarkastustyössä; mitä muutoksia REACH-asetuksen rekisteröinti- ja lupahakemusmuotoihin olisi mahdollista tehdä, jotta ne olisivat entistä yhteensopivampia ja tarjoaisivat lisäarvoa IED:n lupa- ja tarkastustoiminnalle, mitä seurauksia (myös myönteisiä vaikutuksia) REACH-asetuksen vaatimuksilla on lupa- ja tarkastustoiminnalle, ja miten näiden kahden säädöksen välistä synergiaa ja täydentävyyttä voitaisiin parantaa.

Teollisuuspäästödirektiivi (IED) tuli voimaan 6. tammikuuta 2011. Direktiivin 80 artiklan 1 kohdan mukaisesti sen säännökset on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä kahden vuoden kuluessa. Direktiivin 23 artiklassa todetaan, että IED:ssä asetetaan uusia vaatimuksia teollisuuslaitosten tarkastuksille.

Toiminnanharjoittajien ilmapäästöjen omaseurantaa käsittelevät verkkotyöpajat järjestettiin 28. syyskuuta ja 11. lokakuuta 2021 IED Implementation IMPEL -hankkeen järjestämänä. Työpajoissa keskityttiin toiminnanharjoittajan omavalvontaan, ilmaan joutuviin jatkuviin ja ei-jatkuviin päästöihin, ja niissä keskityttiin toiminnanharjoittajien (velvoitteenhaltijoiden) omavalvonnan ja sen raportoinnin luotettavuuteen.